Blogi: Jokaiselle ansionsa mukaan

07.03.2018

 Keskeisimmät kysymykset TE-palveluiden muuttuessa kasvupalveluiksi ja samalla tapahtuvan – arviolta 80-prosenttisen – ulkoistamisen kohdalla on seuraavat:

  1. Paljonko rahaa näiden palvelujen ostamiseen ylipäätään on?
  2. Mille kohderyhmille palveluja ostetaan?
  3. Keneltä palveluja ostetaan?

Rahoituksen tasosta on vaikea antaa mitään arviota ja siihen vaikuttaminenkin on aika kompleksista, mutta jälkimmäisen kahden kohdan osalta välityömarkkinatoimijoiden kannattaa olla aktiivisia ja tarjota omia vaihtoehtojaan. On nimittäin niin, että:

  • suuri osa työllistettävistä on ihan oikeasti tuettavissa työmarkkinoille
  • tuen määrä vaihtelee suuresti kunkin henkilön tarpeiden mukaan
  • välityömarkkinatoimijoilla on erityisosaamista paljon tukea tarvitsevien työllistämisestä
  • palveluja ostavan tahon – tulevaisuudessa kasvupalveluiden – kannattaa ostaa osaamista, laatua ja tuloksia, ja ennen kaikkea palveluja koko kohderyhmälle – ei vain nopeimmin työllistyville

So far, so good. Mutta miten osata tarjota oikeita palveluja – ja ennen kaikkea, miten ylipäätään luottaa siihen, että palveluja ostetaan myös enemmän tukea tarvitseville?  Ensimmäisen kysymyksen kohdalla vastaus on palvelujen muotoilu kilpailukykyisiksi. Jälkimmäisen kohdalla tarvitaan lobbausta, mutta sekään ei onnistu ilman kunnollisia argumentteja.

Sekä sosiaali- ja terveysministeriön työpankkikokeilu että monet kansanväliset kokemukset osoittavat, että työllistämispalvelua – silloin kun tavoitteena on todellinen loikka avoimen työmarkkinan työpaikkaan – kannattaa tukea realistisilla mutta samalla tavoitteellisilla kannustimilla. Työpankkikokeilussa ero ääripäitten (vähiten ja eniten tukea tarvitsevien) välillä oli noin kolminkertainen, mutta sekä Iso-Britanniassa että Saksassa on todettu paljon suuremman porrastuksen tarve.

Mitä tämä sitten tarkoittaa välityömarkkinatoimijoiden kannalta? Oikeastaan kahta asiaa. Ensinnäkin sitä, että omat palvelut pitää muotoilla niin, että ne ovat kilpailukykyisiä ja ymmärrettävästi markkinoitavia. Toiseksi sitä, että palveluiden todellisia kustannuksia pitää pystyä argumentoimaan ja puolustamaan ostajille. Eikä tämän pitäisi olla oikeastaan edes vaikeaa. Liiketoiminnassa ajatus siitä, että ”you get what you pay for” on ihan peruskauraa.

Jukka Lindberg
kehittämispäällikkö
Vates-säätiö